Viime kirjoituksesta on vierähtänyt jo tovi. Harrasteltu on silti ahkerasti ratsastajan pientä sairastelutaukoa lukuunottamatta. Lissu on päässyt maastoilemaan Martin kanssa ja lenkit ovat menneet hienosti. Myös kentällä on ehditty menemään, kaikki muu on ihan jees paitsi laukka tuolta reppanalta puuttuu edelleen lähes kokonaan.
Eilen meillä oli pihansiivous talven alta -projekti koko päivän ja isännän kahvitauon aikana ehdin sentään juoksuttamaan Lissun. Ilmeisesti homma oli tuttua, koska mun ei tarvinnut kuin seistä keskellä ja pyöriä mukana. Laukannostokäskykin taisi olla tuttu koska hän heitti teiniangstisen pukin minua kohti, tosin pieleen meni sekin kun hän notkeana tyttönä meinasi siitä sitten pyllähtää persiilleen. Siihen loppui sitten oikean kierroksen laukan yrittäminen, vauhti vaan koveni kun yritin pyytää nostoa. Vasempaan laukka nousee käskystä ja kestää noin kolme ja puoli askelta.
Toissa viikonloppuna sain jonkun hullunpuuskan ja kiikutin estetolpat kentälle. Mentiin Tepan kanssa ensin maapuomeja ja lopuksi hypättiin pientä ristikkoa. Hyppäähän se, ei siinä mitään, mutta esteen jälkeen on koko hevosen paino käsillä ja kun sen lopulta saa jarruttamaan, meinaa tulla turvalleen tupsahdus.
Viime viikonloppuna olin kuumeessa, joten Milla lupasi kilttinä tyttönä ratsastaa äidinkin hevosen. Ja hyvinhän Tepa toimii, oli selässä kuka vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti