maanantai 6. helmikuuta 2017

Valoa pimeyteen

Aikoinaan treenailin Onnin kanssa paljonkin otsalampun valossa talvisaikaan ja Onnin kanssa se onnistui yhtä helposti kuin kaikki muukin mitä siltä pyydettiin.
Arvon neidit taas tuppaavat vaatimaan tammamaiseen tapaansa totuttelua, suostuttelua ja tähdet oikeille paikoilleen ennenkuin tällaisia mullistavia uudistuksia voidaan normitreenaamiseen tehdä. 

No nyt en tiiä mitä tästäkin taas mieltä olis.

Kävimme siis kertaalleen Kirsin kanssa pienen totuttelulenkin niin, että edellä kulkeva Lissu oli minulla narun päässä ja Kirsi henkisesti vakaamman Hiliman selässä ja kaikilla meillä neljällä oli otsalamput päässä. Reissu meni yllättävän hyvin, joten uskalsimme seuraavalla kerralla mennä molemmat ratsain. 
Nyt ratsastusreissuja valot päässä on takana jo useampia ja ainakin tuolla meidän metsäpolulla homma toimii oikeastaan paremmin kuin valoisalla. Ilmeisesti kun näkyvä alue on pelkkä valokeilan antama tila, niin ei tarvitse pällistellä ja puhistella koko ympäröivää maailmaa.



Toistaiseksi olemme pysytelleet pelkällä metsäpolulla sekä omalla tiellä ja kiertäneet sitten tuon kolmisen kilometrin lenkin kahteen kertaan. On siinä sitten ainakin tasapainotreeniä hevosille jollei muuta. 

Lamput hevosille hommasin Tokmannilta, alle 5€/kpl. Itselläni on isännältä pihistetty Led Lenserin tehokkaampi valo ja Kirsin kypärään löytyi Onnin aikainen lamppu joka vielä tuikkii ihan hyvin. Lisäksi Lissu valkoisena yksilönä on kääritty vielä heijastinloimeen ja molemmilla hevosilla on Horzen perussetti suojia ja putseja. Ratsastajille on molemmille huomioliivit, toki täällä ei vastaantulijoita juurikaan ole joten enempi näitä käytetään metsänelävien peloitteluun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti