Arki on alkanut

Muutama viikko on nyt tehty tuttavuutta Hiliman kanssa ja hyvältä näyttää. Karsina kelpaa jo hyvin yöpymispaikaksi ja rutiinit sujuvat normaalisti. Hilima tunnistaa jo emännän jolle jutellaan kovasti, koska ruoka kulkee näiden käsien kautta ja myös nuo pikkuihmiset on siinä suhteessa tosi käteviä. Koirat kun aloittavat haukkumisen lasten tullessa koulusta, Hilima jatkaa hirnumalla että muistavat tulla heti tarjoilemaan päiväruuat.

Satulaakin sovitettiin jo selkään, Wintecin Pro Dressage näyttäisi sopivan kun on muokkauspalat keskikohdassa muokkaamassa satulaa hieman kaarevammaksi. Milla ratsasti Hilimalla kentällä hetkisen aikaa ja ihan mukavasti meni. Jopa on aikoihin eletty kun lapsi ratsastaa äidin hevosella ennen äitiä.

Helatorstaina Hilimalle pamahti kiima, joka kirjattiin kalenteriin ylös ihan vaan varmuuden vuoksi...

Äitienpäiväviikonloppuna raadettiin jälleen kylppäriremontin kanssa, mutta ehdin sitten äitienpäivän kunniaksi ratsastamaan uudella heposellani. 
Hilima toimi juuri kuten olin kuvitellutkin, itse asiassa se seisoi kuin tatti paikallaan selkään noustessa, mikä oli tosi kiva yllätys. Vinohan se on ratsastaessa ja raaka, mutta näin piti ollakin. Ikävämpi juttu on se, että perhanan ratsastuskenttä on paikoitellen vieläkin liian pehmeä. Että mua ei yhtään huvittais alkaa siitä hiekkaa pois kelkkomaan.
Noh, mutta takaisin Hilimaan. Tehtiin käynnissä pysähdyksiä ja ravailtiin vähäsen molempiin suuntiin. Helposti ravi menee peitsaamiseksi, varsinkin noissa prkl pehmeissä kohdissa. Tuli ihan Hilma 1 mieleen vuosien takaa, treenaamalla sekin saatiin ravaamaan ihan ok. Jokusen kierroksen jälkeen Hiliman mielestä oli hölkitty tarpeeksi ja portin kohdalla se hidasti käyntiin. Noh, minä pyysin ravia kiitos, josta hän veti porot nokkaan ja nakkeli niskojaan ja pukkasi pienen pukin. Minä kopsautin kantapäällä kylkeen lisää ryhtiä ja hän vastasi pukkaamalla isomman pukin. Kerroin hälle selkeällä suomenkielellä:  "ANTIPERKELEOLLAPUKKIMATI!", jonka jälkeen jatkoimme ravia toisiamme mulkoillen.
Loppuaika meni taas sulassa yhteisymmärryksessä ja ratsastus päätettiin hyvillä mielin.

Kylppäriremontti vaati jotain touhua lähes joka päivälle, joten heppailut jäivät männäviikolta lähinnä ruokkimiseen ja paskan lappuuseen. Koska ilmat olivat lämpimät, jäivät hevoset useampana päivänä yöksi ulos eikä siinäkään mitään ongelmia ilmennyt.

Lauantaina olin kutsuttuna tuomarina Matkalaukan kisoissa Hartolassa, ajelin sinne jo perjantai-iltana koska kisat alkoivat jo aamukuudelta. Päivä meni mukavasti mutta kisaajia oli taas hamillisen vähän, vain 11 kappaletta.  Kisat haluttiin kuitenkin pitää koska paikka oli uusi ja järjestäjät olivat tehneet kovan työn kisojen kasaamiseksi.

Sunnuntaina saatiin kylppäriremontti vihdoin valmiiksi ja pääsin jopa hevosen selkään. Ratsastin Hilimalla kentällä puolisen tuntia. Tällä kertaa sujui paljon mukavammin, tehtiin käynnissä paljon pysähdyksiä ja pehmiteltiin kylkiä pohkeenväistöllä sekä volteilla. Ravissa tehtiin pääty-ympyröitä ja haettiin tahtia. Perhanan kenttä on edelleen liian pehmeä vaikka muutamana päivänä satanut vesi tilannetta hiukan helpottikin.
Lopuksi käveltiin loppukäynnit metsäpolulla ihan taluttaen, hyvin meni paitsi takaisin tullessa Hilima säikähti tarhassa liikkuvaa Lissua, kunnes tajusi että ai se onkin toi mun hönö kaveri.