Viime viikon heppailut

Lauantaina meillä kävi Minttu Ypäjältä, hän olisi vailla ratsastettavaa hevosta ja lupasin, että meiltähän näitä löytyy. Testiin pääsi Tepa ja kuulemma teki niin positiivisen vaikutuksen, että ratsastusapua saadaan jatkossakin. Mulla kun noita projekteja riittää niin aina saa huokaista kun joku innokas tulee hevosia höykyttämään.

Sunnuntaina päivä kului pihanhoidollisissa merkeissä. Ajelin myös pari mönkijäkuormaa ylimääräistä hiekkaa kentältä Lissun tarhaan ja lanasin kentän. Lanaamisen pitäisi tiivistää kenttää, mutta musta kyllä tuntuu että mä voin ajella vaikka maailman tappiin rinkiä lanani kanssa eikä tilanne silti parane ennen kuin saadaan kunnolla vettä. Näillä näkymin vettä on luvassa torstaille. 

Mihin se ny jäi?

Aina saa varrota

Illemmalla käytiin maastoilemassa Millan kanssa Tepalla ja Boculla n. 4km lenkki. On se hassua, miten erilailla hevoset käyttäytyvät kun keli on kirpakampi. Viikko sitten tehtiin sama lenkki ja meidän lähtiessämme pihasta jäi Lissu kiljumaan ja juoksentelemaan päättömästi tarhaansa. Romppaisten tallin kohdalla laitumella olevat hevoset tulivat aidan viereen, nostivat hännät pystyyn ja päräyttivät kiitolaukkaa laitumen toiseen päähän. Tässä kohtaa jopa Bocu heräsi, että "Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu?!?" 

 Tällä kertaa lämpimän päivän kääntyessä iltaan Lissu jäi tarhaan haukottelemaan viimeiseen auringonsäteeseen ja Romppaisen hevoset tassuttelivat raukeina aidan viertä meidän mukana. Oli vissiin zenit paremmin kohdillaan kaikilla.

Maanantaina oli taas tuhannen asiaa jonossa töiden jälkeen joten pääsin Lissun selkään vasta illan pimettyä. Meillä on kentällä valot ja siinä on ihan ok mennä pimeälläkin. En tiedä onko Lissu joutunut töihin pimeällä, mutta ihan hyvin homma sujui. Kentän pehmeyden takia mentiin isoja ympyröitä ja varsinkin ravissa piti mennä aika reippaasti jottei homma mennyt ihan kahlaamiseksi. No, voimatreeniä tässä toki tarvitaankin.