Hevosilla on jokaisella omat venyttelyrutiininsa, Tepa tekee joogakumarruksen jo karsinassa, samoin Bocu. Lissu taas hieman hitaampana suorittaa sen yleensä tarhaan viedessä ja usein, kuten taaskin tänään, tallin oviaukossa... Siinä saa hetken hosua ettei arvon neiti litisty oven väliin, ovessa on kuitenkin jousi joka vetää sen kiinni kun olen siitä hevosen kanssa marssinut.
Kun kaikki ovat tarhoissaan, haistellaan aidan yli ja vingutaan asiaankuuluvat kiljahdukset ja Tepa pitää oman hörinänsä. Tämän jälkeen alkaa kollektiivinen piehtarointi, Bocu hakee koskemattoman puhtaan lumihangen, Tepa ja Lissu taas köllähtävät mihin sattuu, yleensä alle jää kasa jos toinenkin sitä itseään.
Ylös noustuaan Bocu on puhdas, ehkä hiukan luminen, Tepa kakkahippusien peitossa ja Lissu muistuttaa käytettyä nenäliinaa.
Viime päivinä piehtaroinnin jälkeen ollaan menty vähän pukkilaukkaa ja pään viskelyä, taitaa se olla kevät tosiaan tuloillaan. Tepa pudottelee karvaa, muilla pysyy vielä turkki tiukassa.
Koska tämä päivä oli pyhitetty autotalliprojektille, Milla ratsasti Tepalla sillä aikaa kun itse siivosin tallia. Kenttä on sohjoinen, alla jää, muttei kuitenkaan kovin liukas.
Boculle kuuluu oikein hyvää, kipulääkityksen loputtua Milla sai alkaa kävelyttämään sitä puolisen tuntia päivässä. Mitään kivuliaisuutta en ole huomannut, kävely on normaalia ja kun se kävelee iltaisin vapaana talliin, on se ottanut itsekseen muutamia juoksupätkiäkin. Kaviot ovat vaihtelevasti joko lämpimät tai viileät aamusella. Pulssia niissä ei ole tuntunut klinikalta tulon jälkeen.
Kovin yksilöllistä tuntuu tuo kaviokuumeen sairastaminen olevan, tutulla shetlanninponilla oli 6 asteen rotaatio ja se on paljon kivuliaampi koska makoilee koko ajan, vaikka on vielä kipulääkityksellä. Bocusta kun ei näkynyt ulospäin kuin kaikkein pahimpana päivänä, että sillä ei ole kaikki kunnossa. Toki hieman kohonnut syke (38-40) paljasti että kipuja on.
Olen huomannut, että tuo sykkeen mittaaminen kertoo kyllä paljon mitä ei muuten välttämättä huomaisi. Matkaratsastuksessa kun paljon pelataan sykkeiden kanssa, niin mittaaminen on rutiinia ja omien hevosten peruslukemat muistissa.
Samoja hevosia kun katselee päivät pitkät vuodesta toiseen, niin oppii toki näkemäänkin jos kaikki ei ole kunnossa, mutta syke varmistaa usein epäilyn. Monesti ähkystäkin selviää vähimmällä kun sen huomaa ajoissa ja alkaa hoitamaan sitä samantein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti