Hilima seksilomalla

Tässä sairastelun ja seurahommien lomassa olen yrittänyt seurailla Hiliman kiimoja ja pari viikkoa sitten oltiin siinä tilanteessa ettei kiimaa ole sillä hetkellä. Laskekskelin että seuraava kiima ajoittuu näihin aikoihin ja viime torstaina ratsastamaan lähteissä Hilima näytti olevan vähän sinne päin menollaan.

Viestittelin Lauralle että viikonloppuna voitaisiin tulla poikkeilemaan ja sunnuntaille sitten sovittiin treffit. Mitään täyttä varmuutta ei kiimasta ollut kun eläinlääkäriä en saanut näin lyhyellä varoitusajalla ultraamaan. Meillä ei omassa pihassa ole oria ja Bocu-parka ei aiheuta kyllä kummassakaan tammassa mitään värinöitä, mutta toin sen kuitenkin kokeeksi Hiliman tarhan portille pussailemaan ja Hilima kyllä hörisi sille ja olisi seurustellut enemmänkin. Normaalisti se laittaa korvat luimuun ja vihoittelee Boculle, joten ajattelin ystävällisen käytöksen viittaavan kiiman suuntaan.  

Sunnuntaina lastattiin Hilima koppiin ja ajaa hurautettiin Vilskeen kotitallille Kirkkonummelle. Käytiin tervehtimässä ensin rauhallisempaa setämies-oria, joka kohteliaasti hörhötteli Hilimalle, joka vaan killisteli takaisin sen kummempia pissimättä tai muutenkaan innostumatta.
Päätettiin aloittaa kokeilemalla mitä Hilima tykkää astutusliinoista ja jatkaa sitten siitä. Noh, pienen tasajalkahypyn se otti kun ensin potkaisi paarmaa ja liina nykäisi kintusta. Sen jälkeen remmit jaloissa oli ihan kuin jokapäiväinen tilanne, joten uskallettiin ottaa estradille myös toinen päivän päänäyttelijöistä.
Vilske olikin jo virittäytynyt tunnelmaan nähtyään karsinansa ikkunasta että astutuspuomilla seisoo naikkonen remmit kintuissa. Aiempi hikitreeni ratsastuskentällä ei paljon jaloissa painanut kun herra tulla möyrysi taluttajat perässään Hiliman luo.
Hilima, joka oli keskittynyt ruohon syöntiin, pelästyi pahan kerran mokomaa mölyävää ukkelia ja pahastui moisesta härskistä lähentelystä. Vilskeen hypätessä selkään Hilima väisteli alta ja lopulta pukkasi orin alas selästään. Tässä kohtaa Vilskekin yritti hieman romanttisempaa lähestymistapaa ja Hilmakin kyllä pissaili, mutta koska herne oli nenässä niin se pysyi siellä.
Sovittiin että Hilima jää yökylään ja aamulla otetaan uusi yritys.  

Maanantaina töissä vilkuilin kelloa koko aamupäivän ja mietin että mitenköhän siellä mahtaa mennä, kunnes lopulta tuli viesti että onnistuttu on ja Hilima on huomannut rakastuneensa palavasti. Huh. 
Illalla ajelimme hakemaan Hiliman kotiin ja nyt sitten vaan toivotaan että saatiin varsa alulle.

SM-kisat Nokialla 15.7.2017

Meillä oli seuran hallituksessa suuret suunnitelmat tälle vuodelle ja kohokohtana juhlakilpailut, joissa kisattaisiin sekä Suomen- että aluemestaruus. Kilpailuja on suunniteltu jo vuoden alusta lähtien ja tehty kovasti töitä sen eteen että saataisiin hienot kisat aikaan.

Kisat oli tarkoitus pitää ensin elokuussa, mutta koska NBCH-kisat osuivat liian lähelle sitä päivämäärää, siirrettiin kisat heinäkuulle jotta kaikilla kvaalautuneilla on mahdollisuus osallistua. Noh, myöhemmin keväällä kuultiin sitten, että Viroon on tulossa isolla rahalla rakennetut osallistumismaksuttomat kilpailut viikkoa ennen juhlakisaa. Kaikkemme tehtiin jotta saataisiin kilpailijoita, tuplattiinpa vielä rahapalkintokin kun allekirjoittanut kävi Bocun kanssa pari talutusratsastuskeikkaa. Sitten jäätiin vain odottelemaan ilmoittautumisia, loppuviimeksihän kyse on siitä kuka mitäkin arvostaa, toisille on tärkeämpää saada tulos FEI-kisasta kun taas toisille oman maan mestaruus on se ykkösjuttu.

Palkinnot esillä kanttiinissa

Lopulta ilmoittautuneita oli kuusi kappaletta ja saatiin huokaista helpotuksesta. Kun ratsukoita on vähintään viisi, voidaan kilpailla Suomen mestaruudesta, muussa tapauksessa titteli olisi ollut lajimestaruus. Lähtijämäärä oli normaali, tämän verran mestaruuksissa on yleensä ollut porukkaa.

Ruusukkeet

Aluemestaruus olikin sitten kinkkisempi, luokkaan ilmoittautui vain kaksi ratsukkoa. Tiedän, että ainakin neljällä kauden yhtenä tavoitteena oli osallistuminen aluemestaruuskisaan, mutta eivät ehtineet hankkia tarvittavia kvaaleja. 
Luokka yhdistettiin toiseen samanmittaiseen luokkaan, johon oli tulossa yksi ratsukko ja näin saatiin tästäkin luokasta virallinen luokka.

Palkinnot

Viimeiset viikot ennen kisoja olikin joka päivälle jotain hommaa. Tein koristeita kisapaikalle, käsiohjelman sain valmiiksi päivää ennen kisoja, palkintoja kertyi melkoinen kasa kuten myös paljon muuta hommaa.
Erikoisen viisas veto oli lähteä torstaina autolla MiljoonaRockiin Tuuriin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Sieltä kun yöllä lähdettiin ajamaan kotia kohden (allekirjoittanut ratissa) niin kotipihassa oltiin kokolailla tasan klo 5 aamulla. Siitä sitten kolmen tunnin unet ja reippaana paistamaan possua kisakanttiinin pulledpork-hampurilaisia varten. Ja leivoinpa siinä sitten vielä kutsuvierastilaisuuteen täytekakunkin. 

Kilpailulla oli myös Suomi100 ja Mahdollisuuksien Hevonen -status

Tonin tullessa töistä napsaistiin asuntovaunu auton perään, haettiin Kaija kamoineen kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Nokiaa. Perillä kasattiin kisakeskusta yli iltakymmeneen ja aloin olla jo täysin edesvastuuttomassa tilassa vähine yöunineni.

Kanslia / kanttiini

Kisakeskus sijaitsi upeassa maalaismaisemassa järven rannalla. Tila on entisiä Laukon kartanon alustiloja, johon on tullut aikoinaan laivareitti Tampereelta. Tilalla vietettiin hiljakkoin myös 350-vuotisjuhlaa.
Kanslia ja kanttiini saatiin ihanaan vanhaan torppaan, jossa oli mukavan kokoinen keittiö ja suuri tupa, jossa oli monta pöytää penkkeineen. Myös trackerseuranta laitettiin isosta televisiosta näytille kanttiiniin. Uusi järjestelmä toimi hienosti, tosin se ei ikävä kyllä näytä kilpailijan numeroa kartalla lainkaan, vain pelkän pallon. Palloja onneksi sai laitettua erivärisen eri luokan ratsukoille.
Hevostarkastus saatiin melko lähelle hallin pihaan, jossa sijaitsi myös meikäläisen toimipaikka eli tulospalvelu.
Huoltoalueena toimi iso heinäpelto, jonne oli ajettu vesisäiliöitä sekä hauska vanha paloauto, joka toimitti tankkiauton virkaa.
Kristiina oli hommannut paikalle äänentoiston, joka oli aivan huippuluokkaa. Kuulutukset ja musiikki kantoivat hienosti tulospalveluun asti, jossa olikin melkoisen groovy meininki koko päivän. Hassua, miten paljon hyvä musiikki tekeekään lisänä tunnelmaan.

Mun toimipiste, tulospalvelu

Tracker-seuranta

Huoltoalue

Aamulla kello soi kuudelta ja lähdimme virittämään viimeiset asiat paikoilleen ja pian myös kilpailijoita alkoi saapua ilmoittautumaan.
Reittiselostukset pidettiin kanttiinin tuvassa jossa tarjoiltiin kilpailijoille juhlalliset siniset tervetuliaismaljat.
Aivan luksuksena meillä oli kaksi eläinlääkäriä, joten ei ollut pienintäkään stressiä siitä että syntyykö tarkastuksiin ruuhkaa tai jos joku hevonen loukkaantuu ja tarvitsee erikseen hoitoa.
Kisapäivä sujui hienosti, alkuun ehdin ottaa kuviakin ja päivittää väliaikatietoja myös tapahtuman sivuille Facebookiin. 
SM-luokka starttasi aamulla kahdeksalta ja jo ensimmäiselle tauolle tultaessa oli voittajaratsukko kiskaissut melkoisen kaulan muihin kilpailijoihin ja piti sen loppuun asti. Itsekin oli pakko poistua pisteeltäni seuraamaan ratsukon viimeistä tarkastusta maaliintulon jälkeen ja voi sitä onnea kun ratsukko sai hyväksytyn tuloksen!
Muutenkin tulokset olivat hienoja, sillä vain yksi ratsukko joutui jättämään leikin kesken mestaruusluokassa.

Reittiselostus

Päivällä pidettiin myös kutsuvierastilaisuus, johon oli kutsuttu seuran perustajajäsenet, kaikki entiset puheenjohtajat, liiton edustajia sekä sponsoreita. Jokunen vieras saatiin jopa paikalle asti, ratsastajainliittoa edusti kansanedustaja Sofia Vilkman.
Samassa tilaisuudessa palkittiin myös seuran hallituksessa edelleen aktiivisesti toimiva perustajajäsen Katrin Aia ratsastajainliiton pronssisella ansiomerkillä.

Kutsuvierastilaisuus

Aivan kommelluksitta päivästä ei selvitty, yhden ratsastajan hevonen sai hepulin huoltoalueella pelästyttyään ilmeisesti ratsastajan satulaan kiinnittämää juomapulloa. Hevonen rynnisti pukkilaukalla tielle, johon ratsastaja putosi ja hevonen jatkoi matkaansa tietä pitkin. Kaikeksi onneksi tiellä käveli kisoja katsomassa käynyt mies, jolla oli kävelysauvat mukana. Onneksi hän tajusi reagoida nopeasti, nosti sauvat sivuilleen viuh vaan ja hevonen päätti siltä seisomalta palata takaisin huoltoalueen suuntaan jossa se saatiin kiinni.
Toisen ratsukon huoltotiimissä oli mukana lääkäri, joka tarkasti ratsastajan heti ja paikalle saatiin nopeasti ambulanssi, alueen hälytyskeskusta kun oli etukäteen informoitu että tällainen tapahtuma on käynnissä.
Jokseenkin pöyristyttävää oli toisen paikallaolleen katsojan käytös, hän nappasi älypuhelimen ja alkoi kuvata videolle pudonnutta ratsastajaa ja häntä tarkastanutta ambulanssihenkilökuntaa.

SM-luokan palkintojenjako

Lopulta saatiin kaikki luokat maaliin, pisteet laskettua 2-tason luokkiin ja sekä Suomen Mestari että aluemestari palkittua asiaankuuluvin seremonioin. Myös kilpailun paras suomenhevonen palkittiin erikoispalkinnolla.

Alkuillasta alkoi sitten kisakeskuksen purkaminen ja auton ja vaunun lastaaminen. Kotona taidettiin olla iltayhdeksän pintaan.