Syntyjä syviä.

Olen tässä puolen vuoden sairastelun aikana tuntenut kovasti syyllisyyttä siitä etten ole jaksanut tai pystynyt liikuttamaan hevosia niin paljon kuin niitä olisi pitänyt. Nyt mennään jatkuvalla kipulääkityksellä ja olen taas voinut ratsastaa mutta jaksaminen ei meinaa riittää. Tekemisestä on tullut pakkopullaa ja tekemättä jättäminen ahdistaa.

Perhepalaverin jälkeen tulin siihen tulokseen, että tilannetta helpotetaan sillä että kirjaillaan Tepasta myynti-ilmoitus ja etsitään sille uusi aktiivinen koti jonka se ansaitsee. Terve ja huippukiltti hevonen parhaassa iässä menee hukkaan seisoessaan tarhassa.

Lissu jää pihaan ainakin näillä näkymin, yhden hevosen liikuttamisesta vielä selviän ja se on vasta 8-vuotias joten se voi vaikka pihassa seisoskellakin jos liikutuksesta pitää pitää taukoa.

Jatkoon mietin eri mahdollisuuksia, pitääkö yksi karsina tyhjänä vai ottaisiko vuokralaisen. Kolmas vaihtoehto olisi hommata siihen tamma, jonka astuttaisi Vilskeellä. Terveydentila ja perhe liputtaisi tyhjän karsinan puolesta kuten myös järki, mutta saapa nähdä.