Matkaratsastuskisat Vesilahdella 12.3.2016

Tänä vuonna jaoimme kisat hallituksen kesken niin, että minä olin vuoden ensimmäisten kisojen kilpailunjohtaja. Sinänsä helppo homma kun oltiin jo niin pitkällä että suurin osa hommista oli jo tehty ja paikalliset Vesilahdella eli Ragnellin tilan väki oli tehnyt suurimman osan hommista. Meikäläiselle jäi enää tehtäväksi eläinlääkärin metsästys, joka olikin hieman hankalaa mutta lopulta saatiin lääkäri buukattua.
Oma olo vaihteli kurjasta kamalaan ja olin niin puhki sairasteluni kanssa että onneksi tämä kisa osui minun kohdalle joten työtä ja varsinkin muistettavaa oli vähän. Ja siinähän sitten metsään mentiinkin. Kilpailuissa oli tarkoitus käyttää seurantalaitteita ja meillä oli jo suunniteltuna miten saadaan kanttiini/kansliassa kivasti seuranta nähtäville. Paitsi että päivää ennen kisoja havaittiin trackereiden olevan niinkin lähellä kuin Jyväskylässä. Jep, siihen "ei tarvitse hommata kuin eläinlääkäri" -hommaan ei sitten kuulunutkaan nuo perhanan helistimet. Mä olin jotenkin kuitannut omissa aivoissani ruksin niiden kohdalle, että kunnossa on tämä osa.
No, trackerit eivät kisojen kululle ole mitenkään elintärkeät joten ilman niitäkin pärjättiin, mutta tokihan tällaista nörttiä harmitti kovasti kun ei päässyt niitä virittelemään.

Mönkkärin päällä voi ihan hyvin ottaa nokoset

Kello soi kisapäivän aamuna neljältä, mutta kiitos vatsakipujeni olin jo tukevasti puurolusikassa kiinni tuohon aikaan. Kiikutin uniset hevoset pihalle, siivosin tallin, toin iltaheinät sisään, lakaisin lattian, totesin kyytini tulevan vasta puolen tunnin päästä joten kiipesin mönkkärin päälle pötkölleen ja torkuin siinä sitten Seijan tuloon asti.

Kisapaikalla näytti hyvältä, keliä olimme jännittäneet ehkä eniten, sillä parkki- ja huoltoalue oli pellolla ja muutama päivä oli menty aika lämpimissä tunnelmissa ilman osalta. Nyt oli kuitenkin pikkupakkasta ja pohja hyvä. Kelin suhteen tuuri säilyi päivän loppuun asti, pohjat säilyivät lenkilläkin hyvinä vain muutaman paikan sulaessa sohjolle.

Päivä sujui mukavasti, toimin lähinnä yleismies jantusena ja yritin napsia mahdollisimman paljon kuvia kun kerrankin oli mahdollisuus. Viime vuoden kisoissa olin paljon kansliassa, esim. Laitilan kisoissa taisin nähdä yhden hevosen koko päivän aikana kipaistessani vessareissussa.
Olin aika paljon seuraamassa eläinlääkärintarkastuksia, se kun on niin mielenkiintoista ja aina oppii lisää. Meillä oli mahtava eläinlääkäri, joka selitti tarkasti mitä katsoo ja mistä syystä, uskon että ratsastajatkin olivat mielissään. 
Lopputulemana kaikista startanneista jokainen pääsi maaliin ja sai hyväksytyn tuloksen. Pisimmällä 80km matkalla oli jopa 6 ratsukkoa hankkimassa tarvittavia kvaaleja tulevia kesän kisoja varten ja kaikki hevoset olivat vielä viimeisessäkin tarkastuksessa virkeitä ja voimissaan.

Pitkänmatkalaiset maalissa!