Suomenratsujen Kuninkaalliset 2015

Tulihan se vuoden odotetuin viikonloppu lopultakin, lauantaina huikkasin heipat perheelle ja kaasuttelin Ypäjälle. Katselin suurimman osan orikavalkadia, hiukkasen sateli mutta ihme kyllä loppui kokonaan. Kävin expoalueen kevyesti läpi, mukaan tarttui ihme kyllä vain 3 sankoa kympillä.
Laura, Vilske ja Katja saapuivat hyvissä ajoin ennen SM-luokan ensimmäisen osakilpailun alkua. Siinä sitten pyöriskeltiin hetkisen aikaa ja sitten mentiin laittamaan Vilskettä kuntoon. Hokitus aiheutti päänvaivaa mutta meni kuitenkin nappiin.
110cm radalta yksi puomi alas ja 2. sija. Virhepisteitä seuraavalle päivälle 1. Sitten jo perinteiselle skumpalle Subarun telttaan ja siitä kotiin. 
Vilske majoittui Tepan karsinassa ja seurana tallissa oli Bocu, joka urheasti puhisteli nenät vastakkain kaltereiden läpi Vilskeen kanssa. Vaikkei hän oikein edes ylttynyt, niin periksi ei annettu eikä tuumaakaan väistetty. Sitten molemminpuoleinen ahneus vei voiton pullistelusta ja tilanne julistettiin tasapeliksi. Kovia jätkiä ollaan molemmat.
Ilta meni siinä grillaillessa ja paljuillessa, suoritus tuli analysoitua ja seuraava päivä suunniteltua.

Ekan 110 palkintojenjako

Sunnuntaina lähdettiin hyvissä ajoin Ypäjälle ja kierreltiin ensin expossa. Olin ajatellut hankkia itselleni sinisen toppaliivin ja Tepalle jotain vihreää, mutta trendiurpo on vissiin taas vuoden - pari jäljessä muotivirtauksista joten eipä löytynyt sinistä eikä vihreää.
Sitten mentiin laittamaan Vilskettä kuntoon ja huomattiin että kappas, Lauran saappaat onkin meidän eteisessä. Ja luokan alkuun vajaa puolisen tuntia. Soitin Tonille, joo hän on heinäreissussa. Eipä siinä sitten muuta kuin meikäläinen Lauran auton rattiin ja lämä tiskissä kotia kohti. Ehdin saappaineni juuri parahiksi perille ja ratsukko pääsi verkkaamaan. Sori vaan sille pösökuskille jota ihan pikkuisen hiillostin lisäämään vauhtia.

Mitali kaulassa

Toinen osakilpailu oli myöskin 110cm, josta tuli yksi puomi alas, kolmella puhdas rata. Kyllä meni jännäks. Väliaika viimeistä vetoa odottaessa meni lähinnä sekavaan häröilyyn ja aika nopeasti olikin jo aika. 
Kiivettiin taas Katjan kanssa katsomoon, minä jännitin ja hän kuvasi. Ja sitten siinä kävi niin, että viimeinenkin este jäi tolpilleen. Siitä me sitten pompattiin kiljuen pystyyn ja rouva kasvattaja, joka oli saanut tähän asti pidettyä itsensä kasassa, pirskahti juur pikkasen nolosti itkemään siinä katsomon edestä kipittäessä. No, ehkä kaikki luuli että mulla meni ötökkä silmään. Molempiin.
Loppujen lopuksi Vilske teki ainoan puhtaan radan joka tarkoitti pisteissä puolen pisteen eroa kultamitalisti K.P. Sampoon. Sen lähemmäs parasta ei pääse ku ite paras!
Palkintojenjakoseremonian jälkeen käytiin vielä skumpalla ja syömässä ja katseltiin samalla Kelmi küria. Sitten oli aika sanoa heipat ja lähteä kotiin talikon varteen.

Hieno viikonloppu kerta kaikkiaan.

Edit 9.9.2015 sain Tilves Photographyltä luvan liittää Vilskeen kisakuvat tähän perään.