Haanjamaa 2015

Kyläkauppoja piisasi matkan varrella

Aloimme jo alkukeväällä Sumaran hallituksessa kehittelemään ajatusta reissusta Viroon Haanjamaan kansainvälisiin matkaratsastuskisoihin. Pienellä leipomisella saatiin kasaan neljän innokkaan reissaajan ryhmä valmiina matkaan. Sumaran nimissä lupasimme palkita juniorien yhden tähden 80km kv-luokan, joten auto pullisteli matkalaukkujen lisäksi myös palkintotavaraa. Muut reissuun lähtijät olivat saaneet hienon idean että minähän voisin suorittaa yhden tuomariharjoitteluistani samalla reissulla ja järjestäjille se sopi oikein hyvin.

Hilla Salopää - Anna ox

Starttasimme Jokioisilta perjantaiaamuna klo 4 ja huristelimme aamulautalla Tallinnaan. Päätimme tutustua Viroon muutakin kuin suoran Tallinna-Tarto-Kurgjärve -reitin verran ja ostimme kartan jonka mukaan lähdimme hieman pienemmille teille.
Viron maaseutu oli kaunista katseltavaa, kesä oli jo paljon pidemmällä kuin Suomessa. Pellot olivat valtavan kokoisia ja tyhjillään seisovat kolhoosit muistuttivat alueen historiasta. Haikaroita istui pesissään pylväiden nokissa ja savupiippujen päällä lähes joka pihassa.
Perillä Kurgjärvellä olimme vasta illansuussa, ehdimme juuri syömään ja purkamaan tavaramme huoneeseemme kun oli aika laittaa pää tyynyyn.

Kari Kärkkäinen - Kuvaharjun Valedro + tiimi

Meikäläisellä soi herätyskello viiden pintaan, kävin syömässä aamupalaa ja aloitin hommani tuomariharjoittelijana. Aamun kuljin kilpailun Foreign Judgen eli Nina Mickelssonin perässä vet gatella eli eläinlääkärin tarkastuksessa.
Päätuomari Gintaras Oliskevicius oli aivan huipputyyppi ja otti harjoitteluni todella kivasti huomioon. Hän piti huolen, että pääsin vaihtamaan paikkaa pisteeltä toiselle ja harjoittelemaan tuomarin tehtäviä vet checkin lisäksi myös startissa ja maalissa.

Suoraan edessä vet gate, oikealla taukoportti / maali
keltaisen katoksen vieressä

Ehdottomasti mielenkiintoisin paikka oli vet check, siinä pääsi seuraamaan hevosten tarkastuksia ja pysyi hyvin kärryillä kilpailun kulusta. Paikallaan pällistelyn lisäksi tehtäviini kuului hoitaa eläinlääkäreiden äänestys tilanteessa, jossa hevosen liike ei ollut tarkastavan eläinlääkärin mielestä täysin puhdas. Tällaisessa tapauksessa kaikki kolme eläinlääkäriä katsoivat hevosen juoksutuksen ja merkkasivat äänestyslappuun joko fail, pass tai re-trot, eli hylätty, läpäissyt tai uudelleen tarkistus ennen seuraavalle lenkille lähtöä. Maaliin tulleiden hevosten kohdalla äänestettiin aina.

Eläinlääkärintarkastus tehtiin kauniissa maisemissa

Starttilinjalla päästin ratsukoita lähtemään tauolta uudelle lenkille ison näyttötaulun mukaan.
Maalissa kirjasin maaliintulojärjestyksen hevosten laukatessa maalilinjan yli. Tämä oli jännä paikka, numeroita saattoi olla vaikea nähdä siinä vauhdissa varsinkin kun ratsukoita tuli viisikin maaliin yhtä aikaa.
Aikojen seurantaan käytettiin kellokortteja, jotka leimattiin taukoportilla ja vet checkissä ja ratsastaja sai samantein kuitin tulostimesta jossa näkyi tauon kesto ja seuraavalle lenkille lähtöaika jne. Todellista high-teckiä, sanoin minä. Joo ei oikeastaan, vastasi ajanotosta vastaava tyyppi, normaalisti heillä olisi ollut hevosten kaulaan laitettavat pannat, mutta ne olivat isommissa kisoissa jossakin Keski-Euroopassa. Häntä hiukan hymyilytti kun kerroin normaalisti työkalujeni olevan kynä ja paperi sykeportilla.

Kirsi Oittinen - Ruk Rotrigo ox  odottaa lähtölupaa lähtöportilla

Kilpailuissa oli mukana 8 suomalaisratsukkoa, joista 5 pääsi maaliin asti. Oli hienoa olla mukana kannustamassa heitä. Keskeyttäneilläkään asiaan ei liittynyt sen suurempaa draamaa, hiukan huonoa onnea kylläkin.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun Haanjamaalla järjestettiin 160 km luokka ja siinä oli vain yksi osallistuja, venäläinen Denis Moiseev budjonnyi -tamma Zerolla. Koko paikalla ollut kilpailuväki oli vastaanottamassa ratsukkoa 21:30 maalissa ja seuraamassa eläinlääkärintarkastusta. Tunnelma oli mieletön kun tuomari nosti peukun pystyyn ja ilmoitti että tarkastus on ok. Se oli kyllä hieno hetki.
Sitten olikin aika hipsiä huoneeseen ja muutaman Breezerin jälkeen nukkumatti tuli ja kolautti väsyneeltä harkkarilta tajun kankaalle.

Palkintojenjaon odottelua

Juniorien KV-luokan voittaja Egle Zavadskyte - Senegalas

Sunnuntaiaamuna alkoi kansainvälisten luokkien palkintojenjako klo 9 ja hämmästyksekseni kuulin, että minun odotetaan myös osallistuvan muiden toimihenkilöiden mukana palkintoseremoniaan. Siellä sitten seistä törötettiin rivissä taputtamassa ja poseerattiin ryhmäkuvassa. Muistoksi harjoittelusta sain hienon hevosenkenkätaulun, jonka järjestäjät teettävät joka vuosi.

Sitten olikin tullut aika pakata eukot ja matkalaukut autoon ja lähteä huristelemaan kohti Tallinnaa. Lähdimme taas maaseutumatkailu -periaatteella ja suunnistimme kohti Pärnua. Pärnun matkan varrella olisi ollut Torin kaupunki, josta torinhevoset ovat kotoisin. Ikävä kyllä aika ei riittänyt poikkeamiseen, joten taas löydettiin aihe uudelle reissulle toivottavasti lähivuosina.

Kaikenmaailman paikkakuntia