Tilinpäätöstä vuodelle 2014

Talvi oli huono viime vuonnakin ja rekiajelulle päästiin vain muutaman kerran. Onni alkoi parantua kavionhalkeamasta ja treenasimme pellolla ratsain ja reellä sen mitä pystyi ja kävimme kerran viikossa Härkätien Ratsastuskeskuksella Irina Kokon tunneilla. 

Taavin kanssa käytiin hiitillä jokusen kerran ja treenailtiin matkaratsastuskisoja varten. Ensimmäiset kisat olivat 18.1 Kuumassa ja luokka alue 22km. Keskinopeus 13,7 km/h ja hyväksytty tulos.

Taavi tammikuun kisoissa

Taavin kanssa hiitillä Pilvenmäellä

Seuraava rutistus oli maaliskuun lopulla kun SuMaRa järjesti kansainväliset matkaratsastuskisat Kuumassa 29. -30.3. Olin ilmoittautunut toimihenkilöksi ja sain pestin sykeportilta. Siinä kökötettiin päivä kello kädessä ja tankeroenglannilla ohjeistettiin ratsukoita. Hienosti meni kisapäivä ja kuulemma ovat osallistujat ulkomailta sitä mieltä että olisi jatkossakin mukava aloitella kisakautta Kuuman maisemissa. No, ainakaan tälle vuodelle ei ole kv-kisoja kalenterissa.

Sunnuntaina oli seura-, alue- ja kansallisten luokkien vuoro ja olin ilmoittautunut Taavin kanssa 25km alueluokkaan. Matka meni mukavasti mutta viitisen kilometriä ennen maalia pitkän alamäen lopussa Taavi kompuroi ja kaatui kyljelleen. Vauhtia oli sen verran että se meinasi kiepsahtaa vielä minustakin yli, mutta onneksi tuossa Trekkerin satulassa on niin iso etukaari että se pisti vastaan. Itse kolautin pääni ja jalka jäi hevosen alle mutta onneksi ei mitään sen pahempaa tapahtunut. Kaija nappasi Taavin lennosta kiinni ja talutin sitä hetken matkaa ja tarkkailimme sen liikkeitä. Kaikki näytti olevan ok joten kiipesin selkään ja ratsastin maaliin. Vein Taavin saman tein eläinlääkärin tarkastukseen ja yritin tankeroenglannillani selittää että olimme menneet nurin. Eläinlääkäri ei löytänyt Taavista mitään vikaa ja palautumisesta saimme niin hyvät pisteet että tuloksena oli 3. sija!

Puntit kurassa mutta kunnossa!

 Kevään mittaan treenailimme normaalisti mutta sitten meikäläiselle iski jonkinsortin neljänkympin kriisi ja Lissun myynti-ilmoituksen nähtyäni päätin että minähän haluan kimon hevosen. Ja sitten minä sen ostin. Tämä tarkoitti toki sitä että jostakin oli luovuttava joten Taavi lähti uuteen kotiin poniravitytön korttikurssihevoseksi. Kortti näkyy olevan ajettu ja montelähtöjä takana myös useampi.

Lissu muutti meille vappuna ja aloimme treenailemaan kentällä ja maastossa. Lissulla ei oltu juurikaan maastoiltu joten aloitimme kaverin kanssa ja kotitiellä harjoiteltiin myös autojen kohtaamista.

 

Viime hetkiä Onnin kanssa

Kesällä kaikki menikin sitten pipariksi ja koin yhden elämäni suurimmsta menetyksistä kun Onni sai ähkyn ja jouduttiin lopettamaan. Isku oli kova ja into harrastamiseenkin meinasi laantua. Lissu ja Bocu olivat laitumella ja itse märisin ikävääni. Sitten kävi niin, että Bocu osoitti epämääräisiä kaviokuumeen ensioireita joten hain hevoset pois laitumelta ja into ratsastamiseenkin palasi. Tosin oli niin kuuma että enemmän luttasimme hevosten kanssa lammessa.

Elokuussa SuMaRa järjesti SM-kisat Liesjärvellä ja olimme taas toimihenkilöinä. Pesti sykeportilla kuten kv-kisoissakin ja hyvin meni. Ilma oli hyvä ja järjestelyt sujuivat hyvin.

Tämän vuoden kisoja varten teimme paljon talkootyötä, Bocu edusti useammassakin tilaisuudessa Kirsin Milli –ponin kanssa talutusratsastuksessa ja saimmekin kerättyä hyvin varoja kisakassaan. Tästä kiitoksena meidät palkittiinkin vuoden talkoolaisina SuMaRan pikkujouluissa.

Talutusratsastusta Forssan torilla

Lastensairaalaraveissa hyvää tekemässä

Elokuussa pihaan asteli myös puolivahingossa uusi tulokas eli Tepa, jonka myynti-ilmoituksen bongasin vahingossa Tori.fi –myyntipalstalta. Sitten kävimme sitä katsomassa ihan vaan niin kuin varoiksi jos se olisikin tosi kiva. Ja vajaassa viikossa se seisoikin sitten tuossa pihalla.

 

Syksy oli taas pitkä ja synkkä ja kelit kamalat. Melko tasaisesti yritin hevosia liikuttaa, tosin Lissu polki kurassa etukenkiä pois useampaan kertaan ja piti vapaapäiviä enemmän kuin Tepa. Halloween-mr-kisoissa olin taas toimihenkilönä ja jälleen sykeportilla. Ihme tuuria koko vuoden ollut näiden kisakelien kanssa, jopa aurinko paisteli ja oli mukavaa istuskella kellottamassa. Kisoihin oli moni panostanut myös pukeutumiseen ja naamiaispukuja oli mitä mielikuvituksellisempia.

Lopulta tuli sitten lunta ja kivasti tulikin. Kenttä oli aivan superhyvä, ei jäätä missään. Ja sitten tulikin taas vettä ja räntää ja niin eespäin. Kunnes taas tuli lunta. Toiveissa olisi että sitä riittäisi vielä pitkään.