Sääntömuutoksia ja melkoista suhinaa

Ypäjän kisoissa 2012

Kuten muissakin lajeissa, myös matkaratsastuksessa kilpailusäännöt muuttuivat vuoden vaihteessa melkoisesti. Heitettiin hyvästit seura- alue- ja kansalliselle tasolle ja alettiin puhumaan 1-tasosta, 2-tasosta jne. Itseltäni kuten myös lähes kaikilta muiltakin tutuilta oli mennyt vähän ohi että kuinka paljon tuo sääntömuutos muuttaa käytännössä asioita. Ainahan sanotaan, että on turha parkua kun paskat on jo housuissa, mutta sillä tavalla tässä vähän niinkuin kävi.

Pian uusien sääntöjen julkistamisen jälkeen alkoivat ihmiset heräämään, että hyvänen aika, näillä säännöillä ei 1-tason kisoja järjestetä enää lainkaan. Esim. Sisuratsukot ovat panostaneet nimenomaan pelkkien seurakisojen järjestämiseen, jotta kynnys lajissa kilpailemsen aloittamiseen olisi matalampi. Rokotussäännöt kun tulevat vastaan vasta alueluokissa, eli nykyisellä 2-tasolla. SuMaRa on kisansa järjestänyt lähes aina alue- tai kansallisina, mutta meillä tuli vastaan alustava tieto, että jos järjestää 2-tason kisoissa 1-tason luokan, pitää siihen osallistuvilla olla silti D-lupa, eli entinen aluelupa. Onneksi lopulta tämä tieto osoittautui vääräksi.

Tähän syssyyn osui myös tuomarikoulutus, johon olin ilmoittautunut ja siellä asioita käytiin läpi sellaisella kiihkolla että itse koulutus meinasi jäädä sivurooliin. No, koulutus on käyty ja koekin suoritettu, nyt odotellaan menikö koe läpi. Jos tuomariksi halajaa, pitäisi hyväksytyn kokeen jälkeen alkaa suorittaa tuomariharjoitteluja.

Sääntömuutoksen pohjalta Sisuratsukot ilmoitti peruvansa kaikki tälle vuodelle suunnittelemansa kilpailut, mukaanlukien muut kuin 1-tason kisat eli myös SM-kilpailut. Sieltä suunnalta perustettiin myös adressi sääntöjen muuttamiseksi niin, että 1-tasolle saataisiin pidempiä matkoja. SuMaRa otti myös asiaan kantaa ja lähetti kirjelmän komitealle ja liittoon.

Ikävä kyllä tässä asiassa tuli aika vastaan. Komitea kokoontui pikaisesti ja sai kuin saikin 1-tason kilometrimäärää nostettua 29 kilometriin, muttei sen pidemmäksi. Isompi muutos vaatisi todennäköisesti suurempia sääntömuutoksia ja koska vuoden ensimmäiset kilpailut ovat tulevana viikonloppuna, pitää sääntöjen olla tälle vuodelle valmiit.

SuMaRa oli muutenkin päättänyt pitää vain neljät kilpailut tänä vuonna joten pärjäämme näillä säännöillä, mutta varmasti ensi vuodelle lähtee tukko toiveita muutoksiin. Harmittaa Sisujen puolesta ja muutenkin lajin kannalta riitely on aina huonoksi.

Itse olen sitä mieltä, että 1-tasolla voisi hyvinkin olla myös n. 40km matka, jotta voisi treenata myös kilpailua jossa on välitauko. Toki sitä voi harjoitella vaikka sillä tämänhetkisellä maksimimatkalla 29km, mutta kisajärjestäjän näkökulmasta olisi aina parempi jos kisoissa olisi 3 luokkaa kahden sijasta. Eläinlääkäri pitää kuitenkin olla jo 1-tason kisoissa ja se on suurin yksittäinen menoerä kilpailujärjestäjälle.
Matkaratsastukseen tarvitaan lisää harrastajia ja uskon että nämä matalan kynnyksen kilpailut lisäävät pienellä viiveellä osanottajia myös 2- ja korkeampien tasojen kisoihin. Hevosen rokottaminen ratsastussääntöjen mukaisesti sekä lupamaksut tuntuvat kovilta satunnaiselle tai aloittavalle kisaajalle.
Toisaalta on tietysti olemassa se vaara, että jos kisoja järjestetään lähekkäin/päällekkäin, ne syövät osallistujia kuten esim. tässä meidänkin alueella on este- ja koulukisoissa usein käynyt. Matkaratsastus on kuitenkin ainakin toistaiseksi niin pieni laji ja seurat tekevät tiivistä yhteistyötä joten uskoisin että pelisäännöt kyllä saataisiin luotua.

Tilinpäätöstä vuodelle 2014

Talvi oli huono viime vuonnakin ja rekiajelulle päästiin vain muutaman kerran. Onni alkoi parantua kavionhalkeamasta ja treenasimme pellolla ratsain ja reellä sen mitä pystyi ja kävimme kerran viikossa Härkätien Ratsastuskeskuksella Irina Kokon tunneilla. 

Taavin kanssa käytiin hiitillä jokusen kerran ja treenailtiin matkaratsastuskisoja varten. Ensimmäiset kisat olivat 18.1 Kuumassa ja luokka alue 22km. Keskinopeus 13,7 km/h ja hyväksytty tulos.

Taavi tammikuun kisoissa

Taavin kanssa hiitillä Pilvenmäellä

Seuraava rutistus oli maaliskuun lopulla kun SuMaRa järjesti kansainväliset matkaratsastuskisat Kuumassa 29. -30.3. Olin ilmoittautunut toimihenkilöksi ja sain pestin sykeportilta. Siinä kökötettiin päivä kello kädessä ja tankeroenglannilla ohjeistettiin ratsukoita. Hienosti meni kisapäivä ja kuulemma ovat osallistujat ulkomailta sitä mieltä että olisi jatkossakin mukava aloitella kisakautta Kuuman maisemissa. No, ainakaan tälle vuodelle ei ole kv-kisoja kalenterissa.

Sunnuntaina oli seura-, alue- ja kansallisten luokkien vuoro ja olin ilmoittautunut Taavin kanssa 25km alueluokkaan. Matka meni mukavasti mutta viitisen kilometriä ennen maalia pitkän alamäen lopussa Taavi kompuroi ja kaatui kyljelleen. Vauhtia oli sen verran että se meinasi kiepsahtaa vielä minustakin yli, mutta onneksi tuossa Trekkerin satulassa on niin iso etukaari että se pisti vastaan. Itse kolautin pääni ja jalka jäi hevosen alle mutta onneksi ei mitään sen pahempaa tapahtunut. Kaija nappasi Taavin lennosta kiinni ja talutin sitä hetken matkaa ja tarkkailimme sen liikkeitä. Kaikki näytti olevan ok joten kiipesin selkään ja ratsastin maaliin. Vein Taavin saman tein eläinlääkärin tarkastukseen ja yritin tankeroenglannillani selittää että olimme menneet nurin. Eläinlääkäri ei löytänyt Taavista mitään vikaa ja palautumisesta saimme niin hyvät pisteet että tuloksena oli 3. sija!

Puntit kurassa mutta kunnossa!

 Kevään mittaan treenailimme normaalisti mutta sitten meikäläiselle iski jonkinsortin neljänkympin kriisi ja Lissun myynti-ilmoituksen nähtyäni päätin että minähän haluan kimon hevosen. Ja sitten minä sen ostin. Tämä tarkoitti toki sitä että jostakin oli luovuttava joten Taavi lähti uuteen kotiin poniravitytön korttikurssihevoseksi. Kortti näkyy olevan ajettu ja montelähtöjä takana myös useampi.

Lissu muutti meille vappuna ja aloimme treenailemaan kentällä ja maastossa. Lissulla ei oltu juurikaan maastoiltu joten aloitimme kaverin kanssa ja kotitiellä harjoiteltiin myös autojen kohtaamista.

 

Viime hetkiä Onnin kanssa

Kesällä kaikki menikin sitten pipariksi ja koin yhden elämäni suurimmsta menetyksistä kun Onni sai ähkyn ja jouduttiin lopettamaan. Isku oli kova ja into harrastamiseenkin meinasi laantua. Lissu ja Bocu olivat laitumella ja itse märisin ikävääni. Sitten kävi niin, että Bocu osoitti epämääräisiä kaviokuumeen ensioireita joten hain hevoset pois laitumelta ja into ratsastamiseenkin palasi. Tosin oli niin kuuma että enemmän luttasimme hevosten kanssa lammessa.

Elokuussa SuMaRa järjesti SM-kisat Liesjärvellä ja olimme taas toimihenkilöinä. Pesti sykeportilla kuten kv-kisoissakin ja hyvin meni. Ilma oli hyvä ja järjestelyt sujuivat hyvin.

Tämän vuoden kisoja varten teimme paljon talkootyötä, Bocu edusti useammassakin tilaisuudessa Kirsin Milli –ponin kanssa talutusratsastuksessa ja saimmekin kerättyä hyvin varoja kisakassaan. Tästä kiitoksena meidät palkittiinkin vuoden talkoolaisina SuMaRan pikkujouluissa.

Talutusratsastusta Forssan torilla

Lastensairaalaraveissa hyvää tekemässä

Elokuussa pihaan asteli myös puolivahingossa uusi tulokas eli Tepa, jonka myynti-ilmoituksen bongasin vahingossa Tori.fi –myyntipalstalta. Sitten kävimme sitä katsomassa ihan vaan niin kuin varoiksi jos se olisikin tosi kiva. Ja vajaassa viikossa se seisoikin sitten tuossa pihalla.

 

Syksy oli taas pitkä ja synkkä ja kelit kamalat. Melko tasaisesti yritin hevosia liikuttaa, tosin Lissu polki kurassa etukenkiä pois useampaan kertaan ja piti vapaapäiviä enemmän kuin Tepa. Halloween-mr-kisoissa olin taas toimihenkilönä ja jälleen sykeportilla. Ihme tuuria koko vuoden ollut näiden kisakelien kanssa, jopa aurinko paisteli ja oli mukavaa istuskella kellottamassa. Kisoihin oli moni panostanut myös pukeutumiseen ja naamiaispukuja oli mitä mielikuvituksellisempia.

Lopulta tuli sitten lunta ja kivasti tulikin. Kenttä oli aivan superhyvä, ei jäätä missään. Ja sitten tulikin taas vettä ja räntää ja niin eespäin. Kunnes taas tuli lunta. Toiveissa olisi että sitä riittäisi vielä pitkään.

Jouluhässäkkää

Tulihan se talvi sieltä vihdoinkin, lunta tupsutteli mukavasti mutta sen verran hitaasti että perinteinen suklaarasioiden jako naapurustoon suoritettiin jälleen kärryiltä eikä rekikyydillä kuten olin toivonut. Tepa sai nyt ensimmäistä kertaa tämän kunniatehtävän ja joutui hoitamaan homman yksin koska koko juttu jäi muista kiireistä johtuen aivan viimetippaan. Kivasti saatiin kuitenkin joulumieltä jaettua, naapureissa oltiin lähes joka paikassa kotosalla.

Lumentulo jatkui siihen tahtiin, että tapaninpäivänä päästiin sitten oikealle rekiajelulle. Tepa toimi täysin moitteettomasti vaikka paikka paikoin lunta oli niin vähän että jalasten kirskuna oli korviahuumaavaa.

Lauantaina olin töissä ja kun ajoin pihaan iltapäivällä, kohtasin melkoisen näyn, Bocun tähystyskukkulalla olikin kolme päätä tähystämässä. Eli koko kolmikko oli jostain käsittämättömästä (Lissu perkele!!!) syystä samassa tarhassa. Ryntäsin ensin ovelle karjumaan isännälle jotain käsittämätöntä ja sitten painelin hevosten tarhaan. Kauhukuvat riehuvista hevosista ja katkenneista jaloista toppasivat alkutekijöihinsä kun Tepa marssi suoraan luokseni luultavasti makupalan toivossa, ei siinä sitten ehdi naisia sen enempää ajattelemaan jos emännällä sattuisi olemaan vaikka leipää taskussa. Eipä siinä sitten muuta kuin isot hevoset talliin ja aitaa korjaamaan.

Lissun kummalliset kuviot

Missä on takajalat?

Ilmeisesti ja jäljistä päätellen Lissulle oli taas tullut pieni arviointivirhe vauhdin ja jarrutusmatkan suhteen omalla kiitoradallaan. Lissun kiitoratahan kulkee Bocun aidalta Tepan aidalle, kummassakin päässä heitetään täydestä vauhdista stopit ja tehdään jotain käsittämättömiä kevätjuhlaliikkeitä joihin sisältyy ilmaan huitomista kaikilla raajoilla, pään heittelyä ja noloja pukkihyppyjä. Ja siitä taas täyttä vauhtia toiseen suuntaan jossa sama kuvio toistuu. Tällä kertaa neidiltä oli sitten jarrut pettäneet ja hän oli tupsahtanut kahdesta aidasta läpi Tepa-paran niskaan.
Todella toivomme ettei tähän kohtaamiseen ole liittynyt minkään sortin seksuaalista kanssakäymistä.

Sunnuntaina meillä oli sitten sovittuna ensimmäiset rekiajelijat kun Tiina ja Kaapo tumpuloitiin vällyihin ja kävimme ajamassa muutaman ringin naapurin pellolla. Mukava keli eikä kuskiltakaan jäätynyt tällä kertaa mikään ruumiinjäsen.