Jäähyväiset Onnille

11.6.2000 - 17.6.2014

Hyvää matkaa ystäväni,

En enää puhu enempää.

Tärkeimmän tiedät ja se riittää

Muu on nyt yhdentekevää.

Hyvää matkaa, hyvää matkaa

Kulje kanssa enkelin

Hyvää matkaa, hyvää matkaa

Sinua paljon rakastin

Maanantaina 16.6 tulimme lasten kanssa taekwondoharkoista ja ajoin hevosten laitumen kautta tarkistaakseni että kaikki on kunnossa. Onni oli makuulla ruohikossa ja arvasin heti, että se ei ole kunnossa. Kävelin sen luo ja hätistelin pystyyn, kuuntelin mahaa ja ähkyn kilinäähän sieltä kuului. Tommi lähti reippaana poikana taluttamaan Onnia kohti kotia, ajoin auton kotiin ja tulin mönkijällä poikia vastaan. Tommi ajoi monkijän kotiin ja minä jatkoin kävelyä kotiin Onnin kanssa.

Kotia kohti kävellessä Onni paskoi kerran, joka huojensi oloani hitusen, josko ähky olisi laukeamassa. Talliin päästyä kokeilin sykkeen joka oli tasan 40, eli vain hiukan koholla. Laitoin sen tarhaan ja ajattelin sen kävelevän siellä itsekseen, koska se huuteli hermostuneena kaveriensa perään. Se paskoikin kerran, mutta meni sitten makuulle, joten hain sen pois. Lähdin kävelemään Onnin kanssa kenttää ympäri, puolen tunnin kävelyn jälkeen se paskoi jälleen. Tällä kertaa oireet olivat hyvin erilaiset verrattuna aikaisempiin ähkyihin, kipu tuntui tuleva kouristuksina, jolloin Onni lähti kiihdyttämään kävelyvauhtia ja otti jopa juoksuaskeleita.

Tämän enempää en uskaltanut katsella tilannetta, koska oireet olivat niin kummalliset. Soitin päivystävän eläinlääkärin, joka saapui paikalle puolessa tunnissa. Hän letkutti Onnille 5l vettä ja parafiiniöljyä, antoi kipulääkkeen ja rektalisoi. Suolessa tuntui paljon kaasua sekä myös tukosmassaa. Keskustelimme vaihtoehdoista ja kerroin, että olen jo ajat sitten tehnyt päätöksen, että meiltä ei hevosia lähdetä ähkyn takia leikkaamaan. Kipulääkkeen hän kertoi auttavan 12 tuntia, joten aamulla pääsisimme Ypäjän klinikalle jossa voitaisiin laittaa Onni tiputukseen mikäli oireet palaisivat kipulääkkeen hävittyä.

Onnin olo parani selvästi kipulääkkeen myötä ja annoin sen huilata karsinassa sillä välin kun kävin nopeasti saunassa. Mahaäänet kuuluivat karsinan ulkopuolelle asti, joten toivoin pahimman olevan ohi. Ajattelin kuitenkin kävelyttää Onnia tunnin välein jonkin aikaa jotta voisin olla varma että ähky on ohi. 

Puolenyön jälkeen lähdin taas kävelyttämään Onnia, joka oli suht tyytyväisen oloinen ja jopa yritti päästä nappaamaan ruohoa kentän laidalta. Hetken kävelyn jälkeen tuli kuitenkin taas lievä kouristus ja mahaa kuunnellessa kuului taas kaasun kilinää. Jatkoin siis kävelyä toivoen että siitä olisi apua.

Yön kuluessa tilanne vaihteli toivosta epätoivoon ja takaisin, välillä mahasta kuului normaalimpia ääniä, välillä taas vain kaasun kilinää. Kouristuksia tuli ja meni. Puoli kolmen maissa Onni alkoi yrittää mennä makuulle toistuvasti ja pääsikin muutaman kerran. Silloin soitin uudelleen eläinlääkärille, joka oli onnettomuuspaikalla mutta lupasi tulla heti kun ehtii.

Tässä vaiheessa oli selvää, että taistelu näytti olevan menetetty. Ei auttanut itku, ei rukoilu, ei mikään. Kävelimme ympyrää jo viidettä tuntia kun eläinlääkäri vihdoin ajoi pihaan neljän jälkeen aamuyöllä. Yhdessä tulimme siihen tulokseen, että Onnin on aika päästä kärsimyksistään.

Talutin Onnin tallin eteen ja eläinlääkäri antoi sille rauhoittavaa lääkettä. Seuraavaksi se sai kaatoaineen ja autoin sen varovasti makaamaan. Nostin sen pään syliini ja eläinlääkäri antoi viimeisen aineen, joka pysäyttää sydämen. Katselin sydän murtuneena kuinka sen katse lasittui ja elämä pysähtyi.

En edes huomannut eläinlääkärin lähtöä, istuin täysin lamaantuneena Onnin pää sylissäni ja silittelin sen poskea.

Siitä Toni minut löysi kaksi tuntia myöhemmin töihin lähtiessään ja puoliksi raahasi minut sisään.

Illalla naapurin isäntä tuli hakemaan Onnin, joka haudattiin vime kesän kesälaitumelle sadan metrin päähän meidän pihasta.