Tästä se lähtee.

Siinä sitä nyt ollaan, meikäläisen neljänkympin 
kriisi se siinä pällistelee uutta kotiaan.

Aamulla startattiin Kaijan kanssa kohti Kärkölää lumituiskussa joka muuttui räntäsateeksi. Mitä loistavin vapunpäivän ilma, sori vaan vappumarssijat ja Ypäjän paikallisravien osallistujat. 

Perille oli helppo löytää ensinnäkin siksi että lainasin isännän navigaattoria ja toisekseen siksi, että 90% reitistä oli 54-tietä ja sen jälkeen ehkä kolme risteystä muutaman kilometrin matkalla ja oltiin perillä. Hyvä tuuri jatkui vielä perilläkin, piha oli iso joten kukaan ei huomannut että mä en osaa peruuttaa koppi perässä oikeastaan ollenkaan.

Tamma oli tallissa valmiina odottamassa, joten ei muuta kuin paperit kuntoon, rahat kouraan ja lastaamaan. Ylläpitäjä-Tanja talutti hevosen koppiin sen kummempia ihmettelemättä eli myyntipuheen hyvä lastata -osuus tuli todistettua oikeaksi.
Lähdimme ajelemaan omia jälkiämme takaisinpäin ja huomasimme, että suoralla tiellä kopista ei kuulu pihaustakaan, mutta risteyksissä (en kaahannu!) arvon yksilö sotkeutuu kinttuihinsa niin että koppi pomppii oikein kunnolla kunnes meno suoristuu. Hyvä ratkaisu ottaa kuljetussuojat mukaan.

Perille kuitenkin päästiin jouhevasti ja tamma kopista talliin tervehtimään Onnia ja Bocua. Pojat näyttivät lievästi järkyttyneiltä värivalintani edessä mutta tamma kävi tyynesti nyppimään vanhoja heinänrippeitä karsinasta. Kävin itsekin syömässä ja laitoin sitten hevoset tarhoihin. Felisa, jota tästedes Lissuksi kutsuttaman, tarkasteli tarhaansa ja olisi seurustellut Onnin kanssa aidan yli, mutta sori, päiväheinät oli laitettu valmiiksi niin naiset jää armottomasti kakkoseksi siinä kohtaa. Bocun kanssa onnistui nenäkkäin haistelu ja luimistelu, mutta niin vaan heinäkasa veti poninkin puoleensa ja Lissu sai tutustua ympäristöönsä ihan keskenään.

Jokusen tunnin rauhallisen tarhailun jälkeen saapui kengittäjä, Lissulta kun uupui toinen etukenkä. Sen verran vanhassa kengässä tamma oli muutenkin, että kengitettiin ympäri samantein. Myyntipuheen hyvä kengittää -osuus oli myöskin täten oikeaksi todistettu.
Kengityksen jälkeen mitattiin Wintecin kaarimitalla tulevan satulan leveyttä ja kappas, leveys saakin olla sama kuin Onnilla. Lopuksi käytiin vielä kentällä kävelemässä ja hiukan harjoittelemassa että saako ihmistä päin kävellä. Oppi meni nopeasti perille, haisteltiin ja kolisteltiin lana, estetolpat ja muu roina kentän laidalla.

Kaiken kaikkiaan hyvältä vaikuttaa ensimmäisen päivän jälkeen. Jospa huomenna ehtisi kiivetä selkään, saa nähdä miten eukon käy.