Tuli kesä, loma ja... flunssa.

Olinpas näppärästi kirjoittanut tämän postauksen jo ajat sitten ja unohtanut sitten painaa tuota "julkaise" -nappia. Hyvä minä.

Vihdoin alkoi odotettu kesäloma ja kuinkas ollakaan, maanantain ehdin kuokkimaan uusia istutuksia maahan, käytiin Kirsin kanssa hevosilla lenkillä ja tiistaina olikin sitten jo aamusta kuumemittarissa sellaiset lukemat että kolme päivää meni ihan siltä istumalta pelkkään makailuun. Perjantaina olin jo sen verran kunnossa että nappasin Lissun narun päähän mukaan kun Kirsi ratsasti Hilimalla, käytiin kääntymässä Romppasilla ja Hilma näki uusia lenkkimaastoja. 

Matkan varrelle oli kerääntynyt kaikenlaisia hevosenpelättimiä, muunmuassa kaivinkoneita kaksin kappalein. Ne eivät kyllä juurikaan kumpaakaan pelottaneet mutta toisen koneen kuljetuslavetti kylläkin. Takaa ohi tullut autokin oli ihan ok, mutta naapurin viileästä ilmasta ja tuulesta liiaksikin piristyneet hevoset saivat Hilima-paran tulemaan paikallaanjuoksua Lissun perässä. Naapurin kaverit siis tekivät vakiotemppunsa, eli ensin tanssahdellaan aidan viereen puhisemaan ja siitä pienet kiitolaukat toiseen päähän laidunta.
Koko reissun kruunasi rivakasti puhaltanut tuuli ja Kärkkäisen mansikkatilan lintuja karkoittava ilmatykki. No, tulipahan testattua Hiliman paukkuarkuus, ensin se kuunteli korvat tötteröllä  muutaman pamauksen kunnes tuli siihen tulokseen että ei osunu ja edelleen jatkuu eli ilmeisesti vaaratonta. Tätä huviahan meille on luvassa siis koko mansikka-ajan.

Lauantaina otin Hiliman naruriimussa kentälle, tarkoituksena tehdä maastakäsin-harjoituksia. Sillä on tapana hiukan runtata ihmistä päin esim. käytävällä mahavyötä kiristäessä, joten ajattelin että väistämisharjoituksia olisi hyvä vähän harrastaa.
Ensin tehtiin peruutusharjoitusta, jonka Hilima äkkäsi tosi nopeasti. Väistäminen ei sen sijaan meinannut ensin luonnistua, Hilima kääntää pään poispäin ihmisestä ja kun painetta lisää, se tulee lapa edellä päin. No, ehkä kymmenisen minuuttia meni niin oli sekin homma ymmärretty, oppivainen lapsi on tämä Hilima. 

Hellettäkin on riittänyt ja Bocu pääsi Millan kanssa uimaan pihalampeen. 
Cushing-lääkitys on auttanut myös karvanlähdön kanssa, joskin muihin heppoihin verrattuna aika verkkaiseen irtoaa.

Perusmeininkiä

Hiukkasen on ollut kirjoittelussa taukoa, tätiä on viety taas nin että hippulat vinkuu. Ei siis hevoset vaan tää elämä. On käyty Särkänniemi ja Linnanmäki ja hallituksen kokous ja vaikka mitä. Hevosia treenattu ja taloa maalattu. Kannattaa jättää kaikki kesän viimeiselle kahdelle viikolle.

Toissapäivänä ratsastin Tepalla kentällä ja se oli tosi hyvä. Muuten ollaan löysäilty maastossa keskenään ja naapurin heppojen kaverina. Tepa on suosittu maastokamu, se kun ei pelkää mitään. 

Lissukin oli Tepan mukana 8km lenkillä kun Susanna lupasi lähteä mukaan ja hienostihan se sujui. Autokin tuli vastaan ja nähtiin jopa ihmisiä, voi valtava.

Bocu on treenaillut lähinnä lammessa. Veden laskettua siinä pääsee kiertämään kävellen n. 8m ympyrää, joka on mukavaa treeniä näin helteillä.

Huh hellettä

Lämpötila alkaa näyttää jo käsittämättömiä lukemia heti aamusta, kyllä harmittaa kun en saa hevosia päivällä sisälle huilaamaan. Tänään Milla-neiti oli saanut jonkun ihme herätyksen ja soitti mulle töihin, että hän otti poninsa sisään, hoiti haavaa ja antoi päiväruoat viileässä tallissa. On sille sitten jotain mennyt perillekin äidin paasaamisesta.

Mulla on vissiin joku perhanan ilmapuntari päässä ja tämän päivän tulos oli jumalaton päänsärky jo aamupäivästä, joten en kuvitellutkaan pääseväni hevosen selkään. Pienen doupingin ja nopeiden torkkujen jälkeen laitoin Tepalle suitset päähän ja mentiin kokeilemaan josko herra tulisi lampeen mulimaan.

Hetken se empi uskaltaako laittaa kaviota veteen, mutta sitten se hiippaili mun perässä syvemmälle. Ja voi mikä riemu sitten repesikään kun se tajusi, että täähän on aivan vitsin kivaa ja ihanaa ja ennenkaikkea viileää. Molemmilla etusilla piti roiskottaa vettä uudestaan ja uudestaan ja ihan reippaasti se meni lopulta niin syvälle, että selän yli meni vesi.

Kävin myös Lissun kanssa lammessa, se on jo olevinaan niin vesipeto, että mä en meinannut pysyä perässä. Olin vielä ottanut sen pelkällä riimulla enkä meinannut saada sitä kääntymään rantaanpäin takaisin. Jouduin työntämään sitä kädellä kyljestä ja se sai hillittömän hepulin kun se ei tiennyt mikä siihen kävi veden alta kiinni. Kyllä siinä hetken aikaa vesi roiskui kun se pukitti ja poukkoili paikallaan. On se niin blondi välillä...

Hellettä piisaa

Tänään oli kuuma päivä, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tein puutarhahommia ja katselin kun Lissu tylsistyi tarhassa, se käveli portille, käveli katokseen, jossa Bocu chillaili ja sitten se käveli taas takaisin portille. Aina kun se näki minut kottikärryjeni kanssa, se hörisi ja kuikuili perään. Kun lopulta sain ruusupuskat siirrettyä, hain Lissun ja menimme lampeen lutimaan.

Mummi, joka toimi kuvaajana, oli ottanut pienen videonpätkänkin: