keskiviikko 2. elokuuta 2017
Sairausmärinää
Blogissa ei viime aikoina ole ollut paljoakaan ratsastusjuttuja ja pääsyy on niinkin yksinkertainen että kerrottavaa ei ole. Ratsastaminen on ollut lähinnä ratsastelua metsäpoluilla muutaman kerran viikossa.
Mä olen sairastellut enemmän ja vähemmän tässä jo yli puolitoista vuotta. Kaikki alkoi mahaoireista, joita tutkittiin työterveydessä Terveystalolla. Kävin mahalaukun tähystyksessä, siellä kaikki ok. Diagnosoitiin "saattaa olla" -meiningillä ärtyneen suolen oireyhtymäksi, sain happolääkkeet ja kehoituksen syödä fodmap-ruokavalion mukaisesti.
No, olo sen kun paheni, ramppasin lääkärissä ja lopulta jätin happolääkkeet pois ja vatsakivut vähenivät selvästi.
Lääkäri turhautui vissiin siellä hyppäämiseeni ja sanoi, että saatan olla googlettamisen ja huolestumisen kierteessä. Sanoin, että tämä selvä, marssin ovesta ulos enkä palannut vuoteen.
Toukokuussa tuli kutsu terveydenhoitajalle johonkin vuositarkastukseen, jossa juteltiin edelleen jatkuvista vatsakivuista sekä koko ajan pahenevasta väsymyksestä.
Väsymys on sitä luokkaa, että työpäivän jälkeen nukahdan istualleen sohvalle ja herään kuuden maissa. Autolla ajo hirvittää kun pelkään nukkuvani rattiin.
Terveydenhoitaja otti asian tosissaan, laittoi lähetteen kilpparikokeisiin ja kun ne olivat kunnossa, jatkettiin sisätautilääkärin vastaanotolle.
Oli jokseenkin huojentavaa huomata että joku ottaa sinut tosissaan ja lopulta löytyi vikakin. Mulla ei ole veressä kortisolia lähellekään sitä määrää mitä pitäisi olla normaalitilanteessa saatika sitten kun sitä tarvitaan ekstraa, eli fyysisessä tai psyykkisessä stressitilassa.
Kortisoli on siis stressihormoni eli eräänlainen energiahormoni. Sen avulla pysymme vireinä ja saamme asioita aikaiseksi. Tiukassa tilanteessa kortisolin tuotanto lisääntyy, jotta pystyisimme vastaamaan käsillä olevaan haasteeseen.
Koska on kesäloma-aika, seuraava askel otetaan vasta 8.8, jolloin mulle tehdään ACTH-rasituskoe, jossa selviää onko multa rikki lisämunuainen, joka tuottaa kortisolia vai aivolisäke, joka antaa käskyn lisämunuaisille. Joka tapauksessa edessä on todennäköisesti loppuelämän kortisonilääkitys sekä SOS-ranneke käteen siltä varalta etten pysty itse kertomaan että tarvitsen kortisonilääkitystä ja ekstra-annosta esim. joutuessani leikkaukseen tms.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)