Pitkästä aikaa sormet näppiksellä

Tässähän onkin jo vierähtänyt pitkä tovi viime kirjoituksesta. Harmi, sillä juttua olisi ollut Kouvolan kisoista ihan omaksi postauksekseen ja onhan tässä treenaamaankin päästy.

No, aloitetaan Kouvolasta. Syyskuun ekana viikonloppuna suuntasimme porukalla kohti Kouvolaa, jossa ensin lauantaina pidettiin starttikurssi ja sunnuntaina 1-tason kilpailut.
Minnan pitäessä starttikurssia pääsin merkkaamaan reittiä reittimestarin kanssa. Oikein kivat reitit, ihan kunnon hiekkateitä, joista löytyi mukavasti pehmeääkin pohjaa sekä metsäautoteitä, hyvin vähän hevoselle pelottavia paikkoja. Kisakeskus oli ehkä liian pieni, mutta ilmoittautuneita oli vain 15, joten siitäkään ei tarvinnut panikoitua. La-su yölle oli luvattu kaatosadetta, joten traileriparkiksi suunniteltu pelto ei ehkä toimisi.
Kun kisakeskus oli saatu kuntoon ja starttikurssi pidetty, lähdimme yöksi Eikun sukulaismökille 80km päähän kisapaikasta. 

Siinä on meidän ex-Taavi, kulkee nyk. nimellä Kaapo.

Sunnuntaina ajelimme kisapaikalle aamuvarhaisella ja siitä sitten polkaistiin kisat käyntiin. Kisat pidettiin yhteistyössä Sippolan Oriyhdistyksen kanssa, joka piti huolen buffetista. Kaikki hevoset saivat lähtöluvan ja kaikki saapuivat hyväksytysti maaliin. Meillä oli poikkeuksellisesti luokissa myös pisteytys, joten saatiin aikaan myös paremmuusjärjestys. Harmillisesti ruusukkeita oli mukana väärä määrä johtuen siitä, että näissä kisoissa oli luvallista ilmoittautua vielä starttikurssin jälkeenkin. Noh, posti kuljettakoon puuttuvat ruusukkeet. Kisaväki oli tyytyväistä ja ensi vuodelle on luvassa uusia suunnitelmia, hieno juttu.

Täällä omissa nurkissa on myöskin riittänyt tohinaa. Hilima sai ensimmäisen tehosterokotteen ja myös kengittäjä kävi. Ensimmäisen kengityksen taistelun jälkeen Hiliman kanssa on treenattu jalkojen nostoa joka ilmansuuntaan, mutta silti hiukan hirvitti että mitä tuleman pitää. No, sehän menikin sitten tosi hyvin. Tökkäsin sille leivänpalan kitaan jokaisesta hyvästä nostosta ja joka kerta kun se yritti vetää jalan pois, mutta rauhoittui kuitenkin ilman että sai jalkaa irti.

Treenattu on myös ahkerasti, nyt on otettu mukaan myös lajitreeniä Lissulle, eli kerran viikossa on päästy menemään 10-12km lenkki n. 7-8 km tuntivauhdilla. Lissu on selkeästi kokenut jonkun henkisen kasvun ja mennä paukuttaa vetohevosena sen suurempia säikkymättä. No, okei, naapurin setä aiheutti pienen sydänkohtauksen samoin kuin peltikasa metsäpolun varressa.

Ratsastuskentälle saatiin kivituhkaa parantamaan liian rullaavaa pohjaa, mutta arvatkaa vaan onko kertaakaan satanut tuon toimituksen jälkeen? No eipä tietenkään. Kenttä on kuiva kuin beduiinin sandaali ja rullaa nyt möyhennettynä aivan kuten ennenkin. 
Kentänhoitoa varten hommasin naapurista joustopiikkiäkeen, sillä saatiin näppärästi kivituhka kentän hiekkaan sekoitettua.

Hilima pääsi viime sunnuntaina vihdoin kärryjenkin eteen, käytiin isännän kanssa ajelemassa Romppaisille ja takaisin. Lenkki meni hienosti, edes laitumella olevat lajitoverit eivät saaneet hepulointia aikaiseksi vaikka näyttivät kaikki kevätjuhlaliikkeet siinä aidan vierellä.
Lissu oli onnistunut piehtaroimaan jonkin terävän kiven yli ja saanut pienen haavan selkäänsä juuri satulan alle. Ratsastus vaihtuikin ohjasajoksi kentällä ja käytiin vielä harjoittelemassa sillan ylitystä jotta päästään sänkipellolle ratsastamaan ilman tappelua.

Tällä viikolla sitten päästiinkin vihdoin ratsain sänkipellolle, jossa matamit jaksoivat käyttäytyä parin kierroksen verran ennenkuin pistivät ranttaliksi. No, molemmat pysyivät kyllä käsissä ja ratsastajat selässä ja muutaman laukkakierroksen jälkeen matamitkin olivat sitä mieltä että nyt ei kyllä jaksais enää.

Tänään Hilimalle tuli hieroja, joka teki O.T.E. -hieronnan. Ensin Hilimaa jännitti hierojan reppu, sitten hieroja ja sitten taas reppu. Aikansa pöristyään se totesi molemmat vaarattomaksi ja tönötti sitten paikallaan alahuuli lerppuen. Mitään suurempaa ongelmaa ei löytynyt ja yllätykseksi ei myöskään kovinkaan suurta puolieroa. Lanne ja pylly olivat piukimmat kohdat, mutta se nyt oli selvääkin.