maanantai 23. tammikuuta 2017

Hilima klinikalla

Hilima yllätti meidät joulun välipäivinä pienellä ähkynpoikasella. Menin aamulla kuuden maissa talliin ja kaikki oli kunnossa, ruokin hevoset ja jätin ne sisään koska satoi ah niin jouluisasti vettä.
Kymmenen maissa olimme lähdössä kävelylenkille ja ajattelin heittää hevoset tarhoihin kun sadekin oli lakannut. Tallissa Hilima oli makuulla ja hikinen molemmista kyljistä. Otin sen käytävälle ja kuuntelin mahaäänet, ääniä kuului muttei kuitenkaan kaasuähkylle tyypillistä kilinää. Mittasin sykkeen, joka oli 40 eli ei mikään hälyttävän korkea. Näinollen Hilima lähtikin sitten kävelylenkille mukaan käsihevosena. Muutaman sadan metrin jälkeen se paskoi ihan kunnon kasan ja hikikin alkoi laskea pois. Reilun kolmen kilometrin kävelylenkin jälkeen se oli ihan normaalin oloinen joten laitoin sen tarhaan. Siellä se alkoi heti tinkaamaan ruokaa ja joi tarjottua vettä ihan reippaasti.
Kyttäsin Hilimaa kuin mikäkin stalkkeri koko päivän, mutta ei sillä tuntunut olevan mitään hätää enää aamuisen jälkeen.



Viikon verran seurailin tilannetta, Hilima ei tuntunut olevan aivan oma itsensä, mutta aina mitatessa sykkeet olivat matalalla ja vatsa sekä ruokahalu toimi normaalisti. Ajoittain se oli kuitenkin hikinen, joten lopulta meikäläiseltä petti hermo ja kiikutin sen klinikalle.

Hilima sai heti lastauksesta 10 pistettä, aamulla seitsemän pintaan oli "pimmeetä ku pässin mahasa" kuten heinäkauppiaamme sen kuvailee, trailerista sisävalo rikki mutta silti Hilima könysi perässäni koppiin mukisematta.

Hiliman vetäistessä päiväkännit eläinlääkäri tutki sen ja nappasi koko joukon verikokeita. Olin ottanut mukaan myös lantanäytteen joka tutkittiin myös. Vatsa röntgenkuvattiin hiekan varalta ja Hiliman selvitellessä päätään odoteltiin verikokeiden tuloksia.
Röntgenkuvassa näkyi vain pikkuinen määrä hiekkaa joka on kuulemma suomenhevoselle (krhm..) ihan normaali löydös eikä vaikuta mitään. Veriarvot olivat alhaalla ja lantanäytteessä oli madonmunia.
Kotiin lähdettiin matolääketuubi kainalossa ja Hilima pääsee joko koko turkistaan tai saa ainakin osittaisen ilmastoinnin. Talli on nyt niin kylmä kuin mitä sen saa mutta silti liian lämmin pohojanmaan pihattoasukille.

Hilimasta otettiin pitkän karvan ja hikoamisen takia myös Cushing-verinäyte jonka tuloksia eläinlääkäri soitteli muutaman päivän päästä. Arvot olivat ihan normaalit ja olisihan se toki näin nuorelle hevoselle aika epätodennäköistä ollutkin.

Koko reissu kustansi kolmisen sataa euroa ja vaikka hiukan mietitytti että mitä mahtaa vakuutusyhtiö olla mieltä kun tapaus oli tällainen hiukan epämääräinen, tuli hakemuksen jättämisestä seuraavana päivänä kuittaus tekstarilla että korvaus on maksettu tilille. Hyvä Pohjola!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti